Hynynen Hanhiniemestä
Hyvää läppää Kotiteollisuuden Jouni Hynyseltä uusimmassa Soundissa (11 / 2006): -Muistan kun mie katsoin 90-luvun lopussa Thilia Thalia -ohjelmaa ja siellä oli vieraana Pauli Hanhiniemi. Se soitti pianolla jotain ja totesi yhtäkkiä, että sori hei, ei tämä mennytkään näin, otetaan uudestaan. Kilometrin päähän näkyi että jätkä on kännissä tai kauheassa krapulassa. Silti minä ajattelin, että mie haluisin olla tuollainen. Ja mie olin siinä vaiheessa 90-luvun lopulla jo iso mies saatana. -Nyt tuleekin loistava jatkumo! Viime helmikuussa oltiin emännän kanssa Lapissa. Oli mahtava meininki meneillään, rakasteltiin kiihkeästi auringolaskussa ja kaikkea. Sitten aletaan katsoa, että mitäs Lapissa tapahtuu. Okei, sadan kilsan päässä on Pauli Hanhiniemen keikka, tuonne lähdetään. Hypätään autoon, mennään sinne ja baariin, ruvetaan tilaamaan drinkkejä, vedetään oikein kunnon kännit. Pauli Hanhiniemi tulee lavalle akustisen kitaran kanssa, sen vieressä on joku toinen tyyppi. Ne vetää siinä biisejä, baari on täynnä porukkaa, eikä kukaan kiinnitä esiintyjiin mitään huomiota. Mutta siinä vaiheessa kun se spiikkaa että nyt vedetään Tästä asti aikaa, koko baari räjähtää. Mie katson pöydästä sitä meininkiä, että ei jumalauta, mie haluisin joskus olla tuollainen tyyppi, mutta haluanko mie vielä sitä. Rukoilen että Kotiteollisuus ei hajoa eikä miun tarvitse lähteä soittamaan Lappiin. -Tämä on naurettavaa, mutta toisaalta mie nautin ihan vitusti kun luin lehdestä, että Kolmas Nainen aloittaa taas keikat. Ihan saatanan kova juttu! On ylipäätään paskaa, että bändit menee eroilemaan. Kolmas Nainenkin olisi paljon parempi, jos se ei olisi koskaan eronnut yhtään mihinkään. Vähän niin kuin Eppu Normaali, mikä on paras! :D

Hynynen on mainio mies :D Ja vielä mainiompi, kun kerran arvostaa Hanhiniemeä. Tuli tuosta Lappi-keikan kuvauksesta mieleen yksi akustinen keikka, jonka näin kerran Dave Lindholmilta. Se oli parhaita häneltä näkemiään keikkoja, vaikka meininki oli suurinpiirtein vastaava kuin tuolla (ilmeisesti Levillä olleella) keikalla. Aina siellä örisevän ja riehuvan yleisön joukossakin on kuitenkin niitä, jotka oikeasti keskittyvät ja saavat keikasta paljon. Jokainen keikka on tekemisen arvoinen! Ja itse arvostan suuresti näitä pitkän linjan miehiä ja naisia, jotka sen ymmärtävät. Onhan se totta kai toimeentulokysymyskin, mutta silti. Mitä muutakaan sitä muusikko tekee, kuin musisoi.