Jean S. ?
Nyt on ihan pakko tiedustella PT-forumilaisilta, mitä mieltä olette Jean S. bändistä, kun Pauli ainakaan ei aikonut mennä katsomaan, jos ovat samalla paikkakunnalla :wink: . No, olen ollut kyseistä ilmiötä kerran livenä katsomassa, ja kyllä se minuun ihan hyvin kolahti. Tykkään Suomi-popin klassikoista ja monet muistan lapsuudessa radiosta kuulleeni ja useimmiten Jean S. mielestäni onnistuu covereissa. Huonompiakin on siis kuultu. Tai siis ainakin minä olen kuullut...

En ole koskaan livenä nähnyt, mutta muutama ystävä on ja tykkäsivät :D ! Lainaan Lissua siinä, että myös minä pidän noista Suomipopin klassikoista ja Jean S on kuulemani mukaan livebändi jos mikä 8) eli mikä ettei, hyvin ne varmasti hommansa hoitaa.... Keikalle menisin jos sattuis hyvästi hollille 8) :wink:

Minäkin ihmettelin miksi Pauli ei tykkää, ehkä saamme joskus vastauksen... Olimme opiskelukavereitten kanssa menossa katsomaan bändiä mutta pidimme sitten kuitenkin lipun hintaa liian korkeana. Kyseessä oli konserttitalon keikka, ei ravintolassa. Olisimme ehkä olleet innokkaampia lähtemään ravintolaan kuin istumaan penkeissä. Kuinka ollakaan törmäsin tähän tummaan laulajaan kuitenkin eräässä baarissa (siinähän on tietääkseni kaksi laulajaa), kaverini pyysi häntä laulamaan karaokea mutta vastaus oli että Olen vapaalla. Kehuvat hyväksi bailubändiksi ja taitaapa sitä ollakin!

Että mitä mieltä Jean S:stä. Mä en jaksa innostua. Liityn heihin, jotka eivät menisi katsomaan, vaikka olisikin samalla paikkakunnalla. Me sit mentäis varmaankin jonnei muualle.

Suomi-popin klassikoissa ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin en jaksa innostua tällaisista jee-jee-ruotsinlaiva-bailubändeistä, jotka vetää yhteen miljoona humalassa huutavaa ihmistä :)

Eikö tämä Jean S vieroksunta liity samaan asiaan kuin "Irwin ja Badding" biisi? JS:n kuuntelu on helppoa, ei tarvitse kuulla mitään uutta (=vaikeaa), vaan saa kuulla vanhoja tuttuja "karaoke"-biisejä ja listahittejä ja muistella menneitä hyviä aikoja. Ja uusia kestohittejä ei synny, kun niille ei anneta tilaa. Samaan aikaan kun Jean S. tahkoaa vanhojen parissa, suomessakin jää satoja enemmän tai vähemmän hyviä UUSIA kestohitin poikasia täysin levyjen uumeniin ja tästä päästäänkin sitten radioiden soittolistapolitiikka-keskusteluun... :? Toisaalta Jean S. alkoi siitä, että joukko köyhiä opiskelijoita päättivät lopettaa köyhäilyn ja perustivat bändin, jolla päästään käsiksi firmojen hippojen ehtymättömään keikkaliksalähteeseen... ja kun tarpeeksi monta ihmistä kävi firmojen bileissä, sana alkoi kiiriä ja keikkaa bukkaa. Ja nyttemmin näitä bilebändejä on sitten syntynyt kuin sieniä sateella. (Henk. koht. mieltymykseni johdattaa minut ainoastaan bilebändi Allianssin keikalle, koska kyseisen joukkion laulaja Osmo Ikonen on aivan käsittämättömän taitava laulaja, jolla on käsittämättömän Stevie Wondermainen ääni ja bändin soittolistan motown-hitit ovat erittäin miellyttävää kuultavaa 8) ) Hienoa, että edes joku pystyy tekemään tiliä musisoimalla ja opiskelijoille kaikki raha on tarpeen. Mutta siinä vaiheessa minun mielestä mennään jo vähän yli hilseen, kun tällaiset bailubändit alkavat tosissaan julkaisemaan levyjä ja kaiken kukkuraksi radioaalloilla soi näitä uusversioita alkuperäisten sijaan. Ja kun nämä bändit alkavat rapauttaa jonkinlaisia taiteellisia ambitioita omaavien orkesterien maata jalkojen alta. Eräänkin kaupungin kesän keikkaohjelmistosta löytyy Anniina Karjalaisen lisäksi vain hillitön liuta erilaisia bilebändejä. Että hyvää kesää vaan... Nythän tämä retroilu on muutenkin muotia, että keskitytään siihen mitä hienoa joskus aiemmin on keksitty, eikä uusiutumiselle/uudelle anneta hirveästi tilaa. Kehitys pysähtyy ja seurauksena on yksinkertaisesti pois kuihtuminen. :roll: Harva ilmeisesti tulee ajatelleeksi asiaa sen kummemmin. Eli väitän, että tässä Jean S:n vastustuksessa on ennenkaikkea kyse periaatteesta kuin siitä miten hyvää tai huonoa heidän tuotantonsa on. Henk.koht. ei liiemmin iske, mutta Sami Pitkämön (Jean S:n pasunisti) funk-soul-rytmimusa laulanta on oikein miellyttävää kuunneltavaa. Mutta silloin taustabändinä ei tosiaankaan ole Jean S :roll:

Eipä nämä "suomipopin klassikot" tyyliin Äidin pikkupoika, 15 kesää, Veikko Nieminen, Teryleeniä ym. toimi enää ainakaan selvinpäin millään tavalla. Hyi saatana. Kyllä noita on kuultu tarpeeksi. Mutta Jean S:n olen kerran livenä nähnyt, silloin yleisöä oli pari tuhatta ja hyvin kyllä ottivat porukan haltuun. Jean S on mukava bilebändi, sillä energiaa riittää ja orkesteri saa pahimmatkin renkutukset toimimaan vähintään siedettävästi. Silti kun on kyse cover/bilebändeistä, ehdoton ykkönen on Osmo's Cosmos Band.

joo... paitsi että valitettavasti perunateatteri tuntuu kuuluvan tuohon joukkioon, jonka biisejä ei loppujen lopuksi ole kovin moni korva kuullut. Ja bändiä arvioidaan sinkkubiisien perusteella, joka taas saattaa antaa hieman vääristyneen kuvan siitä mitä bändi oikeastaan soittaakaan, joka taas johtaa siihen, että moni live-keikasta potentiaalisesti innostuva ihminen jättää tulematta, joka on tietysti ikävä asia... Mutta mä otan tän sikäli vakavammin ehkä siksi, että kun työskentelee taidealalla, alkaa nähdä tällasia asioita myös vähän eri vinkkeleistä kuin pelkästään hauskanpidon kannalta. Ja muutenkin surettaa katsella sitä hirvittävää määrää potentiaalia ja taitoa mitä tässäkin maassa on ja sitten smurffilevyt on niitä jotka myy sata tuhatta. Ou jea... Olen samaa mieltä, että on toki kivaa muistella joskus menneitä, mutta kun jotain radio novaakin hetken kuuntelee, niin tuntuu ettei siellä oikein mitään muuta tehdäkään. Että tää menneiden muistelu alkaa mennä pikkuhiljaa vähän liiallisuuksiin. Eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Liekö korvissa vai korvien välissä mullakin vikaa, kun nykyisestä kotimaisesta musiikista on aika vaikea löytää mieleisiä uusia nimiä. Mikään ei tunnu pääsevän tarpeeksi syvälle päähän. Kaverini tykkää Zen Cafesta, ja minä en tajua siitä mitään :roll: . Ismo Alanko sanoi joskus, että kolmikymppisenä ihminen lopettaa musiikin kuuntelun (ymmärsin sen niin, että on entistä hankalampaa löytää uutta kuunneltavaa, vaan samat ikivanhat suosikit pyörii stereoissa). Jean S. toimi bilebändinä, ainakin mun mielestä, ja näin sen livenä ennen tätä suurta suosiota, mutta ilman muuta hauskempaa oli nähdä livenä Osmo's Cosmos band, joka taisi aikoinaan esittää "Tahdon olla sulle hyvin hellä" krokotiilinpäätä muistuttavissa ilmeisen itsetehdyn näköisissä "stringeissä", peruukit päässä :shock: . Mutta tuskinpa tuokaan Jean S ilmiö ikuisuuksia kestää, kun 70-luku on pian kaluttu loppuun.

Yes, ei varmaan kestä ikuisuuksia joten pojat saavat keksiä jotain muuta tekemistä köyhyyden voittamiseksi. Mutta nautitaan nyt niin kauan kuin se kestää! Karkki se vaan jaksaa bilettää siellä karaokebaarissaan...

Mä veikkaisin, tai villi arvaus siihen, miksei Pauli lähde Jean S:ää kuuntelemaan on se musiikki ja viitekehys yleensä mistä käsin em. bändi musansoittamista lähestyy. Mun mielestä toi keikkailu on nimenomaan musiikin soittamista ja luulen, että Pauli vois vierastaa sitä? Ei omia biisejä ( tietääkseni ), karaokemeininkiä, hyvä ettei onnenpyörää tyyliin " mikä biisi seuraavana?" Mutta kokonaan eri juttu on, tarviiko kaikkea ottaa niin tosissaan, hauskaa pitää pitää, sekä esiintymislavalla että yleisön puolella. En ole Jean S:ää livenä nähnyt, telkkaritaltiointeja kylläkin ja ei kyllä muhun iske. Bisnes se toikin on, hyvät liksat, veikkaisin, onhan toki potin jakajiakin monia, iso bändi mm. Pätkätyöläisiä? Ei niinkään taiteilijoita? Ehkä toi konsepti on nopeasti loppuun käytetty. Vaikka onhan se Frederikkin vetänyt samoja biisejä jo useamman vuosikymmenen ja hyvin menee, ilmeisesti. Porukka tykkää ja pikkuhousuja lentelee lavalle... Juupa juu, mukavaa viikonloppua.